Kameravalvontaa työpaikalla voidaan tehdä vain perustellusta syystä ja työntekijöiden yksityisyyden suojaa mahdollisimman vähän loukaten. Työpaikat ovat pääsääntöisesti julkisrauhan suojaamia tiloja.
Julkisrauhan suojelemissa tiloissa, kuten työpaikoissa, työntantajan on varjeltava työntekijöiden yksityisyyden suojaa, koska se on etusijalla työnantajan valvontatarpeeseen nähden. Ongelmien ratkaisemiseksi on etsittävä ensisijaisesti muita keinoja kameravalvonnan sijaan, sillä työpaikalla kameravalvontaa saa toteuttaa ainoastaan painavasta syystä.
Julkisrauhan tarkoituksena on suojella ihmisten yksityisyyttä paikoissa, joissa työskennellään tai oleskellaan. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi yleisöltä suljetut liikehuoneistot, toimistot, virastot, tuotantolaitokset ja kokoushuoneet. Paikat, joissa ei työskennellä tai oleskella, eivät voi olla julkisrauhan suojaamia.
Julkisrauhan rikkomisella tarkoitetaan käytännössä oikeudetonta tunkeutumista, salaa tai harhauttaen sisälle rakennukseen menemistä tai kätkeytymistä edellämainitun kaltaisiin paikkoihin tai aidatulle piha-alueelle. Piha-alueen tulee olla aidattu ja merkitty niin selkeästi, että oleskelukiellosta ei jää epäselvyyttä. Toisaalta esimerkiksi aidattoman virastorakennuksen pihalla oleskelu ei ole julkisrauhan rikkomus.
Koska julkisrauha suojaa henkilöiden, yleensä työntekijöiden, yksityisyyttä, sitä ei myöskään saa rikkoa valvontakameroilla, joiden olemassaolo ja käyttötarkoitus ei olisi kaikkien työntekjöiden tiedossa. Jopa kuvaamisen yritys tai sen valmistelu salassa on rangaistavaa, joten tässä asiassa kannattaa olla valppaana.
Salakatselun ja oikeudettoman kameravalvonnan kohteena voi olla vain ihminen. Pelkän tilan, eläinten, esineiden, rakennusten tai muun ympäristön kuvaaminen ei ole salakatselua, kunhan kuvataan omia rakennuksia, eikä naapurikiinteistön.
Työnantajan on ennen kameravalvonnan käyttöönottoa selvitettävä muiden keinojen käyttömahdollisuudet, jotka eivät vaikuta työntekijöiden yksityisyyteen. Jos kameravalvontaan kuitenkin selvitysten jälkeen päädytään, sen suunnittelussa ja toteutuksessa on pidettävä mielessä, että sen vaikutus työntekijän yksityisyyteen pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä.
Videotallenne katsotaan lainsäädännön näkökulmasta henkilötiedoiksi, jos ihmiset ovat tunnistettavissa. Reaaliaikainen kuva ei muodosta henkilörekisteriä, ainoastaan tallenne. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tietosuojalainsäädäntöä, joten työnantajaa koskevat rekisterinpitäjän velvollisuudet riippumatta siitä kuinka kauan tallenteita säilytetään. Rekisterinpitäjän on muun muassa laadittava tietosuojaseloste, jossa henkilötietojen käsittelyn tarkoitus on tarkkaan määritelty. Lisäksi rekisterissä olevilla henkilöillä (kuvatuksi tulleilla) tulee olla tieto mitä tietoja heistä käsitellään, miten ja kenen toimesta. Rekisteröidyillä henkilöillä pitää olla myös tieto oikeuksistaan ja niiden käyttämisestä.
Lainsäätäjän tarkoituksena on siis varmistaa se, että työntekijöillä oikeus myös työpaikallaan yksityisyyteensä, eikä salakuvausta tai urkkimista sallita lainkaan. Tämä on erinomaisen mainio ja kannatettava periaate, joka tukee suomalaista luottamukseen ja avoimuuteen perustuvaa työkulttuuria.
Jos kameravalvontajärjestelmä ei tallenna kuvaa tai ääntä, eikä henkilötietoja muutenkaan kerätä järjestelmän avulla, tietosuojalainsäädäntöä ei sovelleta asiaan. Tällaisia käyttötapauksia voivat olla esimerkiksi videoanalytiikan käyttö laskentatarkoituksiin kameroilla, joiden päämääränä ei ole saada aikaan tunnistettavaa kuvaa henkilöistä, vaan esimerkiksi laskea jossakin tilassa samaan aikaan olevien henkilöiden lukumäärää vaikkapa automaattisen ilmanvaihdon ohjaamiseksi tai jonkin muun automaatioprosessin mahdollistamiseksi.
Työnantaja saa tiloissaan tehdä kameravalvontaa, jos tarkoituksena on:
Työnantaja vastaa siitä, että kameratallenteita käytetään ainoastaan etukäteen määriteltyihin tarkoituksiin. Tallenteet on tuhottava heti, kun ne eivät enää ole tarpeen tarkoituksen toteuttamiseksi ja viimeistään vuoden kuluttua tallentamisen päättymisestä.
Tammikuun ensimmäisestä päivästä 2022 alkaen astui voimaan uusi yhteistoimintalaki, jossa todetaan työnantajan velvollisuus käydä säännöllistä vuoropuhelua henkilöstön edustajien kanssa. Lain 12 §:ssä muusta lainsäädännöstä johtuvat vuoropuhelussa käsiteltävät asiat mainitaan yksityisyyden suojaan liittyvät kohdat 1) henkilötietojen keruu työhön otettaessa ja työsuhteen aikana ja 3) kameravalvonnan, kulunvalvonnan ja muiden teknisten laitteiden avulla toteutetut henkilöstöön kohdistuva tietojenkäsittely.
Yhteistoimintalaki koskee vähintään 20 henkilöä työllistäviä yrityksiä.
Laki määrää työnantajaa olemaan mahdollisimman avoin henkilöstön suuntaan kameravalvontaa toteutettaessa. Laki yksityisyyden suojasta työelämässä, Luku 5, 17 §, määrää, että työnantajan on kameravalvontaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan pidettävä huolta siitä, että:
Työntekijöihin kohdistuvan kameravalvonnan, kulunvalvonnan ja muun teknisin menetelmin toteutetun valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja valvonnassa käytettävät menetelmät sekä sähköpostin ja muun tietoverkon käyttö sekä työntekijän sähköpostin ja muuta sähköistä viestintää koskevien tietojen käsittely kuuluvat yhteistoimintalaissa tarkoitetun vuoropuhelun sekä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja hyvinvointialueella annetussa laissa tarkoitetun yhteistoimintamenettelyn piiriin. Muissa kuin yhteistoimintalainsäädännön piiriin kuuluvissa yrityksissä ja julkisoikeudellisissa yhteisöissä työnantajan on ennen päätöksentekoa varattava työntekijöille tai heidän edustajilleen tilaisuus tulla kuulluiksi edellä mainituista asioista.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun menettelyn jälkeen työnantajan on määriteltävä työntekijöihin kohdistuvan teknisin menetelmin toteutetun valvonnan käyttötarkoitus ja siinä käytettävät menetelmät sekä tiedotettava työntekijöille valvonnan tarkoituksesta, käyttöönotosta ja siinä käytettävistä menetelmistä sekä sähköpostin ja tietoverkon käytöstä.
Aika ajoin esimerkiksi varkauden uhreiksi joutuneet yrittäjät julkaisevat valvontakameran kuvia sosiaalisessa mediassa tunnistusapua pyytääkseen. Valitettavasti näin toimimalla voi itse syyllistyä rikoslain 24 luvun 8 §:ssä määriteltyyn yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Julkaisemalla lukuisten ihmisten saataville toisen henkilön yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka voi aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä henkilölle, taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, voidaan tuomita yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.
Suositeltavaa on, että vain viranomainen julkaisee valvontakuvat tiedotusvälineissä tai sosiaalisessa mediassa, jos se arvioidaan tarpeelliseksi tapauksen selvittämisessä suhteessa rikoksen vakavuuteen.
Herkko Hietanen antaa blogissaan ohjeita miten ja minkälaisissa tapauksissa kuvan julkaiseminen voi tulla kyseeseen.
On kuitenkin erittäin suositeltavaa käyttää kylmää harkintaa ennen valvontakuvan julkaisemista, jotta ei tule itse rikkoneeksi rikoslakia yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Rikoksen tai ilkivallan kohteeksi joutuneena ja tunnekuohuissa saattaa käydä ylilyöntejä ja rajanveto laintulkinnan oikean ja väärän välillä on todella vaikeaa.
Tallentavan valvontakameran henkilötietoja, eli valvontakuvaa, saavat katsoa ainoastaan ne vastuuhenkilöt, jotka tietosuojaselosteessa on mainittu. Heidän on myös toimittava tietosuojaselosteen mukaisesti ja käytettävä valvontakameralla kerättyä tietoa ainoastaan siinä mainittuihin tarkoituksiin.
Omatoimiseen rikostenselvittämiseen ei kannattane ryhtyä, mutta epäilyttävän tapauksen tultua ilmi kameravalvonnan vastuuhenkilön kannattaa suojata tapahtuma-ajankohdan tallenne, jotta sen päälle ei tallennu muuta. Tästä toiminnosta käytetään muun muassa termiä evidence lock, joka lukitsee halutun todistusaineiston myöhempää käyttöä varten. Tallenteiden säillytysajat on määritelty videoiden hallintajärjestelmässä käyttötarkoituksen mukaan, joten jos tallenteita säilytettään vain hyvin lyhyen aikaa, on tärkeää turvata tallenteen säilyttäminen ripeästi. Katso tästä video evidence lock -toiminnon käytöstä Milestone-järjestelmässä.
Jos rikoksen selvittämiseksi tapahtuneesta tehdään esitutkintaa, yleensä esitutkintaviranomainen pyytää kameravalvonnan vastuuhenkilöä lähettämään tallenteen kyseisestä ajankohdasta. Koska tallenteet ovat sähköisessä muodossa, ne lähetetään poliisin Pouta-palveluun. Myös rikosilmoituslomakkeella kysytään, löytyykö tapahtumasta valvontakameratallenne.
Pilvipalveluun tallennettua valvontakamerakuvaa on mahdollista toimittaa eteenpäin myös palveluntarjoajan, kuten Emsecin, toimesta, mutta näin voidaan toimia ainoastaan esitutkintaviranomaisen pyynnöstä.
Lain mukaan ainoastaan vartiointiliike, jolla on elinkeinolupa rikosten selvittämiseen, voi tehdä toimeksiannosta valvontakuvien katselua tässä tarkoituksessa.
Tarkkoja sijainteja valvontakameroiden asennukselle kannattaa suunnitella huolellisesti etukäteen, sillä kamerat tarvitsevat toimiakseen virtajohdon ja tietoliikennekaapelin. Ne ovat kiinteitä asennuksia, joita ei ole kovinkaan helppoa siirtää muualle. Asennuksessa on huomioitava se, että kamera loukkaisi mahdollisimman vähän työntekijän yksityisyyden suojaa. Myöskään muiden yritysten tai muiden yritysten kanssa yhteiskäytössä olevia tiloja tai naapureiden kiinteistöjä ei saa kuvata.
Esimerkki: Yritys haluaa kuvata valvontakameralla liiketilaa myymälävarkaiden pelotteeksi ja kiinnisaamiseksi, mutta paras kameran sijainti myymälän kuvaamiseksi kuvaa samalla myös osaa työntekijöiden taukotilasta. Sitä ei onnistuta rajaamaan kuva-aluesta pois kameran asentoa tai fokusta muuttamalla. Taukotila voidaan peittää valvontakamerajärjestelmässä pysyvällä maskilla, joka peittää sen sekä reaaliaikaisessa että tallennetussa kuvassa. Näin valvontakamera ei vaaranna työntekijöiden oikeutta yksityisyyteen.
➡️ Huom! Kannattaa huomioida myös, että ulos asennetut valvontakamerat eivät saa kuvata ikkunoista sisään julkisrauhan suojaamia tiloja.
➡️ Suositus: Kameroiden kaapelointi ja virtajohdot on syytä suojata ilkivallalta esimerkiksi koteloinneilla tai suojaputkilla.
Tietosuoja-asetuksen mukaan kameravalvontatallenne muodostaa henkilörekisterin, jos kuvattavat henkilöt ovat tunnistettavissa suoraan tai epäsuorasti. Tallenteiden säilytysajalla ei ole vaikutusta tietosuoja-asetuksen sovellettavuuteen. Reaaliaikainen kuva sen sijaan ei muodosta henkilörekisteriä. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja, myös tallennettua kuvaa ja ääntä. Henkilörekisterinpitäjällä (eli valvontakameroiden käyttäjällä) on seuraavia velvollisuuksia:
Työnantaja saa käyttää kameratallenteita alkuperäisen tarkoituksen ohella myös muutamiin muihin tilanteisiin, muun muassa selvittämään perusteltua epäilystä epäasiallisesta käytöksestä. Tästä ja muista syistä on määrätty tarkemmin lain 17 §:ssä:
Työnantajalla on oikeus 1 momentin 4 kohdan ja 21 §:n estämättä käyttää tallenteita:
1) työsuhteen päättämisen perusteen toteennäyttämiseksi;
2) naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) tarkoitetun häirinnän tai ahdistelun, yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 14 §:ssä tarkoitetun häirinnän taikka työturvallisuuslaissa (738/2002) tarkoitetun häirinnän ja epäasiallisen käytöksen selvittämiseksi ja toteennäyttämiseksi, jos työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän syyllistyneen häirintään, ahdisteluun tai epäasialliseen käytökseen; tai (30.12.2014/1345)
3) työtapaturman tai muun työturvallisuuslaissa tarkoitettua vaaraa tai uhkaa aiheuttaneen tilanteen selvittämiseksi.
Turvallisuusalan ammattipiireissä tunnistetaan, että kameravalvontaa koskeva lainsäädäntö on hajanaista, sillä tulkintoja on tehtävä usean eri lain pohjalta. Valitettavasti ei ole siis olemassa yhtä selkeää lakipakettia, jonka luettuaan kaikki olisi päivänselvää. Kameravalvonnan käyttöönotossa onkin siis perehdyttävä useaan eri lakiin ja sovellettava sitä käyttökohteen mukaan, sillä eroa käytännöissä on riippuen siitä onko kamera julkisella paikalla, asuinkiinteistössä vai työpaikalla.
Kameravalvontaan otetaan kantaa useassa eri laissa.
Laki | Luku, pykälä ja momentti |
Rikoslaki (531/2000) | 24 luku, 38 L 1–2 ja 9 § ja 47 L 1 §. |
EU:n tietosuoja-asetus (2016/679) | Kokonaisuudessaan |
Tietosuojalaki (1050/2018) | 6–7 §. |
EU:n verkko- ja tietoturvadirektiivi (2016/1148) | Kokonaisuudessaan. |
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) | 4 §, 16–17 §, 21§ ja 24 §. |
Yhteistoimintalaki (1333/2021) | 12 §. |
Työturvallisuuslaki (738/2002) | 27 § ja 63 §. |
Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) | 6 §, 9 §, 34 §, 73 §, 102 § ja 104 §. |
Tietosuojaselosteeseen löytyy esimerkiksi googlettamalla paljon mallipohjia, joita voi käyttää oman yrityksen kannalta soveltuvin osin. Tässä muun muassa Turva-alan yrittäjien kameravalvontaoppaan liite. Katso myös sama tietosuojaseloste mallitekstillä täytettynä.
Blogikirjoituksen lähteinä:
www.finlex.fi
www.minilex.fi
EU:n yleinen tietosuoja-asetus
https://www.tehy.fi/fi/apua/tyosuojelu/kameravalvonta-tyopaikalla
Kameravalvontaopas https://www.finanssiala.fi/wp-content/uploads/2020/10/Kameravalvontaopas.pdf
Asiantuntijana kuultu myös varatuomari Roger Lehtosta Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL/Sähköinfo Oy:stä.
Tätä blogikirjoitusta ei pidä käyttää juridisesti sitovana ohjeistuksena. Blogin tarkoitus on antaa käsitys yleisellä tasolla siitä minkälaisia toimenpiteitä kameravalvonnan käyttöönotto edellyttää.
Asiakkaamme vastaavat aina kameravalvonnan lainmukaisesta käytöstä, hankinnan valmistelusta ja tarvittaessa yt-menettelyn läpikäymisestä. Suosittelemme käyttämään aiheeseen pätevöitynyttä lakiasiantuntijaa.